Kun yksinkertainen riittää Näkökulmia kohtuullisuuteen Ruokaostoksilla kaupan hyllyjen välissä olen runsaudenpulan keskellä. Kaikkea on ja kaikkea riittää. Silti usein tuntuu samalta, kuin oman vaatekaapin sisältöä katsoessa: mikään ei tunnu sopivalta tai maistu tähän hetkeen. Elän runsaudenpulan ja yltäkylläisyyden keskellä, joka tärkeiden asioiden sijaan keskittää ajatukseni toisarvoiseen. Köyhältä puuttuu paljon, mutta ahneelta kaikki. En haluaisi tunnustaa edes itselleni, mutta totuus on, että peilistä katsoo ainakin toisella silmällä yltäkylläisyyden ahneudesta sokeutunut ihminen. Kysyn itseltäni: entä jos yksinkertainen riittäisi? Lakon tai jonkun muun tavallisesta poikkeavan tilanteen keskellä meitä varoitellaan siitä, kuinka kaupoista voivat jotkut tuotteet loppua kesken. Se huolettaa monia, ja ihmiset päätyvät hamstraamaan. Turhaan. Maailmankatsomuksemme pyörii yltäkylläisyyden ympärillä. Meillä tulee olla koko ajan kaikkea saatavilla ja loputtomasti vaihtoehtoja.